Pari sanaa vihasta

Kysymyksiä pohdittavaksi: 

Mitä viha sulle tarkoittaa?

Mitä oot oppinu siitä, ja minkälaisena sen ajattelet näyttäytyvän?

Miten sinun vihasi lapsena kohdattiin? 

Miltä se tuntui? 

Uskoin pitkään, että viha on yhtä kuin toisen lyömistä, haukkumista tai muuta väkivaltaa. Ja että se on rakkauden vastakohta. 

Kunnes kuulin muuta ja aloin tutkia, et mitä se oikeastaan on.

Opin, että viha on itse asiassa rakkauden toinen käsi. 

Ja siitä tulee rakkauden vastakohta silloin, jos sen tukahduttaa. 

Koin sitä todeksi omassa elämässäni ja toiminnassani, ja opin lisää. 

Veikkaisin, että suurimmalle osalle suomalaisesta vihan tunne on keinolla tai toisella opetettu lapsesta asti tukahduttamaan, esimerkiksi niin, että käsketään "rauhoittumaan" , tai "olemaan kiltisti" , kun suututtaa. Eli ei hyväksytä vihan tuntemista. Lapsi siis oppii, että on rakkauden arvoinen vain, kun on kiltti. 

Siinä samalla lapsi tulee oppineeksi myös sen, että hänellä ei ole oikeutta puolustaa oikeuksiaan, tai ilmaista tahtoaan. 

Se näkyy aikuisella kyvyttömyytenä sanoa "ei", silloin kun siihen olisi todella aihetta. Syy omaan pahaan oloon on siis "ympäristössä ja muissa ihmisissä."

Lapsen ollessa vihanen ja ilmaistessa tahtoaan, vanhemman tehtävä on rakastaa lasta ja sallia lapsen tunne. Olla itse tyyni, ja turvata lapsen kokemus hämmentävästä tunteesta. Sitä voi vaikka sanottaa lapselle: "huomaan, että olet tosi vihainen". 

Usein se on vanhemmalle mahdotonta siksi, ettei he itse ole saanut tuntea vihaa, ja oma tukahdutettu viha alkaa nousta tilanteessa pintaan. Tämän takia on erittäin tärkeää, että vanhempi (ja jokainen ihminen) tutustuu itse omaan vihaansa. Milloin koen vihaa ja miten ilmennän sitä? 

Tukahdutettu viha ilmenee usein

Fyysisenä väkivaltana

Tai

Henkisenä väkivaltana, esimerkiksi "mököttämisenä", katkeruutena, piikittelynä, raivoamisena, manipulointina tai toisen ohittamisena. 

On hyvä ymmärtää, että meissä jokaisessa on potentiaali tähän kaikkeen. Siksi on tärkeää pyrkiä tiedostamaan, milloin itsessä nousee tarve käyttää/huomaa käyttävänsä em. keinoja ja mistä se juontaa juurensa.

Vihan käyttö ei ole sama asia kun väkivalta. 

Seuraavana esimerkki vihan tukahduttamisesta ja sen jälkiseuraamuksista:

Pomo soittaa yllättäen kesken vapaapäivän, ja pyytää töihin. Oikeastaan en todellakaan halua mennä, mutta suostun siitä huolimatta. Tukahdutettu vihani nousee työpaikalla väkisin pintaan ja piikittelen ja ohitan työkavereitani. Ärsyttää, että "joudun" nyt olemaan töissä, vaikken haluaisi. En hoksaa, että itse asiassa tein valinnan itse. 

Esimerkki terveen vihan käytöstä:

Pomo soittaa kesken vapaapäivän, mutta suljen puhelimen, koska en vastaanota puheluita pomolta vapaapäivänä. /Vastaan puheluun, pomo pyytää töihin, kieltäydyn ystävällisesti. (minun ei tarvitse selittää mitään, riittää, että ilmaisen tahtoni) 

Vihan tukahduttamista:

Puoliso pyytää hieromaan harteitaan pitkän päivän jälkeen. En millään jaksaisi, ja oikeastaan tarvitsisin lämpimän suihkun, mutta haluan miellyttää puolisoani ja siirrän omat tarpeeni sivuun. Hän ehdottaa vielä leffan katsomista, ja suostun siihenkin. 

Ilta venyy, leffa oli ihan kiva, mutta olen väsynyt ja ärsyyntynyt likaisista hiuksistani ja puran sen valittamalla puolisolleni lojumaan jääneistä vaatteista.

Kaikki tämä siksi, että laitoin toisen tarpeet omieni edelle, enkä edelleenkään ole päässyt kaipaamaani lämpimään suihkuun. En huomaa, että se oli oma valintani. 

Tervettä vihan käyttöä:

Puolisoni pyytää hieromaan harteitaan. Sanon, että olisi ihanaa hieroa, kun tiedän sun pitävän siitä. Mut mä tarviin lämpimän suihkun nyt, voin hieroa hetken sen jälkeen. Lämmin suihku rentouttaa minut ja istun sen jälkeen hyvillä mielin hieromaan puolisoni harteita. Katsomme vielä leffankin ja menemme sitten rauhassa nukkumaan. 

Pintaan saattaa nousta musertavaltakin tuntuva syyllisyys itsensä arvottamisesta ensimmäiseksi. Kyse on kuitenkin terveen rajan vedosta (eli vihan käytöstä). Se on hyvä kuulla ja hyväksyä. 

Ihmisen täytyy arvottaa itsensä elämänsä ykkösihmiseksi. Jos asettaa vaikkapa lapsensa tai puolisonsa tarpeet omien tarpeidensa edelle, (siirtää omat tarpeet sivuun, jättää rajat vetämättä) seuraa väistämättä toimintaa, joka satuttaa joka ikistä osapuolta. 

On siis rakkauden teko asettaa omat tarpeet tärkeysjärjestykseen ensimmäiseksi. 

Opettele tiedostamaan sun tarpeet, pidä huolta susta ja sun tarpeista. Tee se itsesi, ja kaikkien maailman ihmisten puolesta. Aina se ei onnistu, eikä kaikkea hoksaa ajoissa. Ja se on ok. Joskus samaan seinään on tarkoituskin törmätä useamman kerran, jotta oppi menee tarpeeksi syvällisesti perille. Ja se on luojan tapa rakastaa meitä. Rakkaus kyllä odottaa, että antaudumme vastaanottamaan sen. 

Rakkaus ei koskaan sano, että on liian myöhäistä. 

"Laita ensin happinaamari omalle naamalle, jotta voit auttaa muita."

Ugh, olen oksentanut. 

Valtavasti rakkautta maailman joka kolkkaan ❤️